Sony Ericssonin ja Motorolan yhdessä omistama kosketuskäyttöliittymiä kehittävä UIQ on haettu konkurssiin tammikuun alussa. Etäältä katsottuna tämä vaikuttaa vähintäänkin omituiselta. Kosketuskäyttöliittymät ovat näinäkin aikoina kuuminta hottia mitä mobiilimarkkinoilta löytyy. Miten on mahdollista, että 1998 perustettu alan pioneeri menee nurin juuri kun markkinat ovat kuumimmillaan?

Helposti, too much too soon, väärä ajoitus. Toki taustalla on useita strategisia ja operatiivisia syitä mutta perimmiltään UIQ:n kompurointiin ja kaatumiseen on varmasti suurelta osin on vaikuttanut jokaista ohjelmistoyritystä vaaniva paholainen – legacy code. Kehitettiin ja kehitettiin vaikka massat eivät olleet uudelle käyttötavalle vielä valmiita. Kun tuli läpimurto iPhonen toimesta, olikin jo liian suuri riippuvuus aikaisempiin toteutuksiin ja niiden ylläpitoon. Voi vain kuvitella ne palaverit mitä UIQ:lla on käyty kun iPhone ja Android on julkaistu, vad fan. Jenkkikaverit polkasivat pystyyn seuraavan sukupolven kosketuskäyttöjärjestelmät ja meidän pitää vielä tukea viisi vuotta sitten Malmössä myytyä tunkkia, mitäs me nyt tehdään? Toki ruotsalaisella positiivisuudella nämäkin uutiset on tietysti käännetty myönteisiksi (sanoo kateellinen suomalainen).

So what, mitäs nyt tapahtuu? Kuka saa vahvimman jalansijan tulevaisuuden käyttöjärjestelmissä? S60, Android, iPhone vai kenties Microsoft? Se jää nähtäväksi, mutta kaikilla on varmasti paljon haasteita, vaikkakin erilaisia. Miten Nokia saa S60-alustastaan oikeasti helposti kehitettävän, niin ettei tekstiviestin lähettämiseen tarvita satoja rivejä koodeja? Entäs miten piilaakson lattemiehet ratkaisevat usean eri näyttötarkkuuden tukemisen? Toki yksi vaihtoehto on olla julkaisematta enempää kuin yksi iPhone-malli. Entä milloin Googleplexin propelipäät pääsevät ulos testilabroistaan ja saavat alustansa massoihin niin että eri laitteissa käytety ympäristöt vielä edes etäisesti muistuttavat toisiaan?

Näin sovelluskehittäjän näkökulmasta yksi asia on kuitenkin varmaa. Kosketusnäytöt ovat mullistaneet alaa ja suunta on totaalisen oikea. Vähemmän käyttöjärjestelmiä, mutta joille on helpompi kehittää ja jotka skaalautuvat paremmin. Vielä ei myöskään useasti oteta näytön kosketusominaisuudesta kaikkea hyötyä irti. Monessa tapauksessa kosketusnäytöllä toistetaan dialogeja mitä muuten osoitettaisiin kursorilla. Kosketusnäytön tehokas ja innovatiivinen hyödyntäminen on erittäin haastellista, mutta toisaalta sitä hyödyntämällä on myös mahdollista tehdä oikeasti helposti käytettäviä palveluja ja siten myös läpimurtoja.