Digitoday uutisoi tänään Finnpanelin tekemästä kansallisesta radiotutkimuksesta jonka mukaan 7% suomalaisista kuuntelee radiota puhelimella viikottain. Tämä on mielenkiintoinen uutinen sillä Viestintäviraston samaan aikaan (vuosi 2008) tekemän telepalveluiden käyttötutkimuksen mukaan n. 18% suomalaisista käyttaa mobiilia Internetiä aktiivisesti.

Useassa tapauksessa radion kuuntelu ei tapahdu Internetin yli vaan puhelimen oman FM-vastaanottimen avulla, vaikkakin teknisesti radio voisi olla täysin Internet-pohjainen. Karkeasti ristiinvertaamalla tutkimuksia on mielenkiintoista huomata että jos radio olisi Internet-pohjainen edustaisivat radiokäyttäjät lähes puolta koko Internet-palveluiden kayttäjämassasta.

Vertauksesta voi mielestäni tehdä muutaman johtopäätöksen. Käyttäjien ei tulisi tietää tai huolehtia millä teknologialla palvelu on toteutettu kunhan palvelun käyttö on mutkatonta ja halpaa ja se ennen kaikkea toimii. Tämä toteutuu FM-radion tapauksessa koska teknologia on vuosikymmenet vanhaa ja ainoastaan käyttöliittymä on ‘normaalista’ poikkeava. Tässäpä siis oiva referenssitoteutus toimivasta puhelinsovelluksesta.

Kaikille on varmaan tuttua liian monen kaukosäätimen pyöritteleminen olohuoneen poydällä ja siihen liittyvät ongelmat. Itse olen jo pitkään odottanut ’sen täydellisen’, halvan, helpon ja hyvän multikaukosäätimen saapumista, mutten ole vielä toistaiseksi siihen törmännyt. iPhonen nopea kehitysympäristö ja toisaalta laitteen iso kosketusnäyttö ovat tässäkin tapauksessa luoneet kiinnostavan uuden käyttökohteen laitteelle.

Muutaman viikon aikana olen törmännyt moneen sovellukseen jotka taikovat iPhonesta kaukosäätimen mm. Air Mouse Pro ja Snatch. Sovellusten perusajatuksena on kytkeytyä puhelimella lähiverkon yli PC:llä tai Macillä pyörivään palvelinohjelmistoon ja etäkäyttää haluttuja ohelmia kuten mediatoistinta. Useimmissa tapauksissa kaukosäätimeen on myös mahdollista konfiguroida monia täysin räätälöityjä näkymiä.

Idea on erinomainen, muttei kuitenkaan vielä ratkaise ongelmaa loppuun saakka. Läsnä on edelleen sama äärettömään näppäinkomentojen konfigurointiin liittyvä tuska kuin normaaleissakin multikaukosäätimissä. Lisäksi puhelimella ei ole mahdollista käyttää esim. digiboksia tai muuta normaalilla kaukosäätimellä käytettävää laitetta. Tämä vaatisi jonkinlaisia standardeja komentojen välittämiseen IP-verkon yli ja toki lähiverkkoliitännän komennettavilta laitteilta.

Kun useimmat olohuoneen laitteet ovat lähiverkossa kiinni sekä on olemassa luotettava käytäntö komentojen välittämiseen on idea lähempänä jokaisen olohuonetta. Lisäksi kaikki ratkaisut vaatisivat tuotteistavan tahon asiakkaan ja teknologian toimittajan välille määrittelemään halutut näppäinlayoutit ja muutenkin piilottamaan konfiguroinnin tuskan – ihmiset ovat laiskoja.

PriceWaterhouseCooper tutki mobiilipalveluiden käyttöä ja näyttäisi siltä, että hieman yli kolmekymppiset ovat nyt palveluiden kulutuksen suhteen ns. heavy-user ryhmää. Tähän on toisaalta ihan järkeenkäypä peruste: raha. Teineillä ja opiskelijoilla on raha tiukassa ja siki puhelimen käyttö rajoittuu puhumiseen ja tekstailuun sekä luultavasti nykypuhelimilla myös enemmän ja enemmän verkossa surffaamiseen. 30-45 -vuotiailla taas suurena käyttöön vaikuttavana tekijänä on työnantajan työsuhde-edut eli kuuluuko työsopimukseen kännykkäetu ja onko kännykän käytölle asetettu jotain rajoituksia.

Ikä oli suurimpana erottavana tekijänä kun selvitettiin suhtautumista mobiilimarkkinointiin: nuoret suhtautuivat siihen selkeästi positiivisemmin. Tässäkin yhtenä syynä on varmasti raha, sillä mainonnan seurauksena oletetaan saavan tiettyjä etuja. Ovatko vanhemmat muka sitten niin varakkaita, etteivät alennukset tai edut heilauta heitä?

(Crosspost: Digitalikko)

Digitoday uutisoi viime viikolla Juniper researchin tutkimuksesta, jonka mukaan kahden vuoden päästä jo 150 miljoonaa ihmistä käyttää pankkipalveluita kännykän kautta. Itse olisin kuvitellut, että käyttö olisi edistyneimpää Koreassa ja Japanissa, mutta Lähi-Itä näyttääkin olevan tässä suhteessa edelläkävijä. Vuonna 2011 Lähi-Idästä, Länsi-Euroopasta ja Yhdysvalloista löytyy noin 70% kaikista käyttäjistä.

Pankit opettivat meidät netin käyttäjiksi siirrettyään suuren osan palveluistaan pankkiin. Näistä asioista puhuttaessa tulee usein mieleen eräs asiakkaani , joka kertoi äitinsä saaneen laajakaistan vaikka asuu haja-asutusalueella eikä vesi tulee vielä sisään. On kuitenkin helpompaa hakea vesi ulkoa muutaman metrin päästä kuin lähteä kylille hoitamaan pankkiasioita. Ehkä pankit opettavat meidät myös käyttämään kännykkää johonkin muuhun kuin pelkkään puhumiseen ja tekstailuun. Ovatko pankkipalvelut juuri se asia, jotka tekevät vuodesta 2009 mobiilin internetin vuoden?

(Crosspost: Digitalikko)

Käyttäjien tuottamiin mobiilikarttoihin uskova suomalainen start-up What a Map on päivittänyt sivustonsa googlemaiseksi. Avaussivu sisältää pelkästään hakukentän kartoille ja on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten sivusto edustaa yrityksen tuottamaa palvelua tyypillisten ‘about us’, ‘products’  yms. sivunavigaation sijaan. Sivustoille syvemmälle mentäessä törmää kuitenkin vanhaan (ja vielä vanhempaan) perinteiseen leiskaan, joten vielä on hieman hiomista.

Businessmallina yrityksellä on mainostamisen lisäksi yrityksille myytävät tilauspaketit, jotka on hinnoiteltu isoille volyymeille. Olisi kiva kuulla Whatamapilaisilta miten businessmalli toimii ja miten he näkevät sen kehittyvän. http://www.whatamap.com

Ruotsalainen paikkatietopalveluita tuottava yritys Wayfinder on julkaissut tammikuun alussa ensimmäisen natiivitoteutuksensa iPhonelle.  Karttatoiminnoiltaan sovellus on hyvin lähellä Google mapsia, mutta hakutoiminnoissa on vapaan sanahaun lisäksi kategoriahaku. Lisäksi sisältöpuolella löytyy lisää paikallisuutta liitännällä Eniron tietokantaan.

Sovellus toimii hyvin (look who’s talking  ja on mukava nähdä muitakin toimivia karttasovelluksia iPhonessa kuin Google. Paikallisuudelle ja etenkin paikalliselle sisällölle löytyy aina tilausta. Toivottavasti näemme lisää paikallisia sovelluksia iPhonelle jatkossa muidenkin toimesta.

Sovellus löytyy ilmaiseksi iTunesista.

Sony Ericssonin ja Motorolan yhdessä omistama kosketuskäyttöliittymiä kehittävä UIQ on haettu konkurssiin tammikuun alussa. Etäältä katsottuna tämä vaikuttaa vähintäänkin omituiselta. Kosketuskäyttöliittymät ovat näinäkin aikoina kuuminta hottia mitä mobiilimarkkinoilta löytyy. Miten on mahdollista, että 1998 perustettu alan pioneeri menee nurin juuri kun markkinat ovat kuumimmillaan?

Helposti, too much too soon, väärä ajoitus. Toki taustalla on useita strategisia ja operatiivisia syitä mutta perimmiltään UIQ:n kompurointiin ja kaatumiseen on varmasti suurelta osin on vaikuttanut jokaista ohjelmistoyritystä vaaniva paholainen – legacy code. Kehitettiin ja kehitettiin vaikka massat eivät olleet uudelle käyttötavalle vielä valmiita. Kun tuli läpimurto iPhonen toimesta, olikin jo liian suuri riippuvuus aikaisempiin toteutuksiin ja niiden ylläpitoon. Voi vain kuvitella ne palaverit mitä UIQ:lla on käyty kun iPhone ja Android on julkaistu, vad fan. Jenkkikaverit polkasivat pystyyn seuraavan sukupolven kosketuskäyttöjärjestelmät ja meidän pitää vielä tukea viisi vuotta sitten Malmössä myytyä tunkkia, mitäs me nyt tehdään? Toki ruotsalaisella positiivisuudella nämäkin uutiset on tietysti käännetty myönteisiksi (sanoo kateellinen suomalainen).

So what, mitäs nyt tapahtuu? Kuka saa vahvimman jalansijan tulevaisuuden käyttöjärjestelmissä? S60, Android, iPhone vai kenties Microsoft? Se jää nähtäväksi, mutta kaikilla on varmasti paljon haasteita, vaikkakin erilaisia. Miten Nokia saa S60-alustastaan oikeasti helposti kehitettävän, niin ettei tekstiviestin lähettämiseen tarvita satoja rivejä koodeja? Entäs miten piilaakson lattemiehet ratkaisevat usean eri näyttötarkkuuden tukemisen? Toki yksi vaihtoehto on olla julkaisematta enempää kuin yksi iPhone-malli. Entä milloin Googleplexin propelipäät pääsevät ulos testilabroistaan ja saavat alustansa massoihin niin että eri laitteissa käytety ympäristöt vielä edes etäisesti muistuttavat toisiaan?

Näin sovelluskehittäjän näkökulmasta yksi asia on kuitenkin varmaa. Kosketusnäytöt ovat mullistaneet alaa ja suunta on totaalisen oikea. Vähemmän käyttöjärjestelmiä, mutta joille on helpompi kehittää ja jotka skaalautuvat paremmin. Vielä ei myöskään useasti oteta näytön kosketusominaisuudesta kaikkea hyötyä irti. Monessa tapauksessa kosketusnäytöllä toistetaan dialogeja mitä muuten osoitettaisiin kursorilla. Kosketusnäytön tehokas ja innovatiivinen hyödyntäminen on erittäin haastellista, mutta toisaalta sitä hyödyntämällä on myös mahdollista tehdä oikeasti helposti käytettäviä palveluja ja siten myös läpimurtoja.

Näyttää siltä että operaattorit alkavat vihdoin liikkua paikkatietosovellusten rintamalla muutenkin kuin navigaattoreilla. Tässä Sprintin ja Vodafonen esimerkit heidän Friend Findereista -  Do you know where I’m at?

Sprint Nextel: http://www.boostmobile.com/boostloopt/

Vodafone: http://www.pocketlife.com/